Sotilaspoikien ja pikkulottien järjestöjen kehitys, toiminta sotiemme aikana ja järjestöjen lakkauttaminen

apaussodan jälkeen perustettiin paikallisten suojeluskuntien yhteyteen 13-16- vuotiaista pojista muodostettuja epävirallisia poikaosastoja, joita alettiin kutsua " oravakomppanioiksi ". Niiden toiminta sammui kuitenkin vähitellen 1920 - luvun puoliväliin mennessä.

Vuonna 1927 säädettiin laki suojeluskunnista. Lain nojalla annettiin seuraavana vuonna suojeluskuntia koskeva asetus. Lain ensimmäiseen pykälään sisältyi se tärkeä toteamus, että suojeluskuntajärjestö kuului osana tasavallan sotavoimaan. Asetuksessa säädettiin muun ohella myös suojeluskuntien poikatyöstä.Suojeluskunnat saattoivat lakiin perustuvan säädöksen mukaan antaa valmistavaa sotilaallista koulutusta nuorukaisille, jotka eivät vielä olleet
täyttäneet seitsemäätoista vuotta. Koulutuksen oli tapahduttava sopivan liikuntakasvatuksen ja harjoitusten muodossa, mutta " älköön heitä aseilla varustettako". Jäseniksi poikaosastoihin saatiin ottaa 12 - 16 vuoden ikäisiä poikia heidän vanhempiensa yhteiskunnalliseen asemaan tai puoluekantaan katsomatta.

Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen vuoden 1939 lopussa, jolloin talvisota alkoi, poikaosastoissa oli jäseniä noin 30 000. Talvisodan aikana solmittiin yhteiskunnallisen leirijaon ylittävät sopimukset työmarkkinaosapuolten toisiaan koskevan neuvottelukelpoisuuden tunnustamisesta (tammikuun kihlaus) sekä työväenjärjestöjen jäsenten suojeluskuntiin liittymisestä ja ottamisesta (suojeluskuntasopimus). Nämä sopimukset olivat vuoden 1940 alussa kansallista yksimielisyyttä korostavia ja vanhat periaateristiriidat ylittäviä julkilausumia. Mainitut sopimukset eivät voineet olla heijastumatta myös sotilaspoikien toimintaan sekä jäsenten määrään ja heidän yhteiskunnalliseen taustaansa.

Talvi- ja jatkosodan välisenä aikana 1940-41 poikatoimintaa järjestettiin jälleen uudelleen. Syyskuussa 1941 kotijoukkojen komentaja Lauri Malmberg antoi järjestölle uuden nimen, sotilaspojat. Samalla sotilaspoikajärjestö itsenäistyi suojeluskuntajärjestön rinnalla. Uuden
asetuksen perusteella sotilaspoikia voitiin tarvittaessa varustaa aseilla.

Huomattavasti itsenäistyneen sotilaspoikajärjestön jäsenet edustivatkin kaikkia yhteiskuntaluokkia. Se mahdollisti osaltaan järjestön nopean kasvun. Viimeisen säilyneen tilaston mukaan vuoden 1943 lopussa sotilaspoikia oli 72 187 yhteensä 684:ssä poikaosastossa.

Sotilaspoikien valtakunnallinen ohjelma

Sotilaspoikien valtakunnalliseen ohjelmaan oli kirjattu
kahdeksan toiminta-aluetta: 1 kansalaiskasvatus, 2 käyttäytymiskasvatus, 3 liikuntaharjoitukset kilpailuineen, 4 maastokoulutus leireineen, 5 suunnistus ja retkeily, 6 pienoiskivääriammunta, 7 kotiseudun tuntemus ja 8 väestön suojelu.

Toiminta sotiemme aikana

Sotilaspojat osallistuivat myös sodan aikana valtakunnallisen ohjelman mukaiseen toimintaan. Mutta he osallistuivat niinikään vakavaan ja merkittävään maanpuolustustyöhön kotirintamalla. He keräsivät teollisuuden raaka-aineeksi sopivia käytöstä poistettuja materiaaleja
kuten villa- ja puuvillavaatteita, metalliromua, kumia, lasia sekä paperia. Mottitalkoot ja puukaasupilkkeiden teko kuuluivat myös heidän toimintaansa.

Sotilaspojat toimivat lähetteinä ja osallistuivat ilmavalvontaan ja desanttien takaa - ajoon sekä liikenteellisesti tärkeiden kohteiden vartiointiin ase kädessä. He olivat usein läsnä myös
sankarihautajaisissa kunniatehtävissä. Merkittävää on se, että varttuneemmat sotilaspojat osallistuivat maanpuolustukseen ilmatorjuntapattereiden miehistönä ja toimivat tarvittaessa myös pelastustehtävissä.

Puolustusvoimien komentaja, kenraali Gustav Hägglundin
arvio sotilaspojista

Sotilaspoikien merkitys Suomen taistelulle jatkosodassa on kiistämätön... He korvasivat kymmenissä tuhansissa tapauksissa sotakelpoisen miehen. Rintamajoukot pystyttiin pitämään miesmääriltään vahvoina kaikkina jatkosodan vuosina.


Pikkulotat / lottatytöt

Lotta Svärd -järjestön tyttötyön alkuunpanijana oli järjestön puheenjohtaja Fanni Luukkonen vuonna 1931. Hänen ehdotuksestaan päätettiin suositella paikallisosastoille, että ne perustaisivat tyttöosastoja tyttötyötä varten. Kasvatustyö perustetuissa osastoissa tapahtui
uskonnollis-isänmaallisessa hengessä ja erityistä huomiota kiinnitettiin hyvään
käyttäytymiseen myös jokapäiväisessä elämässä.

Sodanaikainen toiminta

Lotta Svärd - järjestön 1940 vuosikertomuksessa on lueteltu jaostoittain ne tehtävät joihin pikkulotat osallistuivat talvisodan aikana. Jatkosota ei tuonut toiminta - alueeseen merkittäviä muutoksia. Tehtävät tulivat kuitenkin vastuullisemmiksi. Useissa tapauksissa vanhemmat tytöt
saattoivat ottaa vastuulleen lottien tehtäviä ja vapauttaa siten lottia lähtemään komennukselle sotatoimialueelle.

Vuoden 1943 vuosikokouksessa muutettiin pikkulotta - nimitys lottatytöksi. Nimenmuutosta toivoivat ennen kaikkea varttuneemmat pikkulotat, joiden tehtävät olivat aivan samoja kuin isojenkin lottien työt.

Talvisodan aikana pikkulotat olivat apuna lääkintätehtävissä, he auttoivat muonitustoimissa, korjasivat vanhoja ja tekivät uusia varusteita sekä osallistuivat keräystoimintaan. Nämä työt
jatkuivat myöhemmin myös jatkosodassa. Lottatytöt hoitivat tehtäviä ilmasuojelukeskuksissa, ensiapuasemilla, puhelinkeskuksissa, varuskorjaamoissa, ilmavalvonnassa sekä sotasairaaloissa.

Jatkosodan aikana lottatyttöjen määrä kasvoi merkittävästi.
Sodan päättyessä heitä oli yli 50 000.


Sotilaspoikien ja pikkulottien / lottatyttöjen yhteistyö

Sotilaspojilla ja pikkulotilla / lottatytöillä oli sotiemme aikana runsaasti yhteistyötä, joka perustui sekä organisoituun toimintaan että yhteenkuuluvuuteen. Heillä oli yhteisiä juhlia ja he osallistuivat samoihin keräystempauksiin ja talkoisiin. Merkittävä tapahtumasarja oli kotijoukkojen esikunnan kaikissa sotilaspoikaosastoissa pidettäväksi määräämä työnjuhla. Juhla pidettiin marraskuun 22. päivänä 1942. Viimeinen yhteinen valtakunnallinen tilaisuus oli jatkosodan päättymisen jälkeen loka - marraskuun vaihteessa 1944 vietetty lottatyttöjen ja sotilaspoikien maanpuolustusviikko.

Järjestöjen lopettaminen

Sotilaspoikatyö loppui Neuvostoliiton painostuksen johdosta marraskuun 11. päivänä 1944 suojeluskuntajärjestön lakkauttamisen myötä. Lottatyttöjen toiminta päättyi puolestaan 23.11. samana vuonna Lotta Svärd -järjestön lakkauttamisen yhteydessä.


Sotilaspoikaperinteen herääminen

Valtakunnallinen Sotilaspoikien Prinneliitto perustettiin 29.5.1991, silloin nimellä Sotilaspoikien Perinnekilta ry. Nimi muutettiin 25.11.1992 Sotilaspoikien Perinnekiltojen liitoksi ja edelleen 5.9.1997 nykyiseen muotoonsa Sotilaspoikien Perinneliitto ry. Liittoon kuuluu vuonna 2017 30 jäsenyhdistystä, joiden yhteinen henkilöjäsenmäärä on lähes 6000. Jäsenistä alkuun kaikki olivat miehiä, jotka olivat vuosina 1928-1944 osallistuneet Suojeluskunta- tai Sotilaspoikatoimintaan. Nykyisin voivat kiltahallituksen päätöksellä täysivaltaisiksi kiltajäseniksi päästä myös naiset (pikkulotat) sekä muut varusmiespalveluksen suorittaneet miehet. Näin killoissa on kiltaveljiä ja -sisaria.


Sotilaspojilla on virallinen kunniamerkki Sotilaspoikaristi, joita on myönnetty yli 13000. Sotilaspoikia oli sodan päättyessä vuonna 1944 kirjautunut kaikkiaan 72000, joista nuorimmat olivat 10-vuotiaita. Sotilaspoikien nykyinen keski-ikä on 86 vuotta eli 10 vuotta sotiemme veteraaneja nuorempia.